ELÄMÄ UUSILLE RAITEILLE...

Jokaisella meillä on jotain korjattavaa elintavoissamme.
Me kaikki olemme yksilöitä ja jokaisella meillä on omat tarpeensa elää onnellisesti.
Jaan kehomme mielelläni eri ryhmiin. Ravinto, liikunta ja terveys ovat yksi ryhmä, toinen ryhmä sisältää ympäristön, sielun ja tunteet. Kun kaikki nämä ovat hyvässä tasapainossa, voimme hyvin. Ravinnolla ja liikunnalla on suurivaikutus terveyteemme. Tänäpäivänä ympäristöllämme on suuri merkitys meidän tunne- ja sielunelämään ja näillä kaikilla on suuri merkitys koko kehoomme. Ympäristö tässä sisältää kaiken mitä tulee kehosi ulkopuolelta, perhe, työ, ystävät, elinolot ja jopa ilma jota hengität.
On hyvin vaikeaa muuttaa elämäntapoja kertaheitolla, ensin sinun pitää tarkastella omaa itseäsi ja miettiä mitä itsessäsi haluat muuttaa. "Elämän Toinen Kevät" antaa sinulle inspiroivia ohjeita miten saat itsesi uusille raiteille...

perjantai 8. elokuuta 2014

MITÄ TAPAHTUU KUOLEMAN JÄLKEEN?


Läheisen tai kenen tahansa kuolema tuottaa valtavaa surua ja paljon kysymyksiä. Kuolema jättää tyhjyyden tunteen ja jokainen, joka on joskus joutunut käymään läpi rakkaan poismenon on varmasti kysellyt, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Jokaisella on omat uskomuksensa, siihen mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Toisille kaikki vain loppuu siihen, kun vainaja on saatettu hautaan. Toiset taas uskovat jonkinlaiseen sielun vaellukseen ja sitten on niitä kuten minä, jotka uskovat sielun vaellukseen ja jälleensyntymiseen. Skeptisyyttä riittä monien ajatuksissa, sillä miten voit todistaa jotain mitä et voi nähdä. Toisaalta sielu on kuin rakkaus, et voi nähdä sitä, mutta voit tuntea sen vahvana ja aivan omalla tavallasi. 

Itselläni on paljon kokemuksia tuonpuoleisista viesteistä, mutta en tässä aion kertoa niistä vaan haluan ottaa esimerkiksi Annie Kaganin kirjan, joka kertoo hänen edesmenneestä veljestään.
Oma näkökulma kuolemaan ja mitä sen jälkeen tapahtuu, ovat usein hyvin pelottavia aiheita, omassa elämässä tai sitten jonkin läheisen kannalta. Surun aikana toivotaan jonkinlaisia vastauksia siitä, onko poisnukkuneella kaikki hyvin. Uskon, että Annie Kaganin kirja auttaa monia saavuttamaan sisäisen rauhan surun yhteydessä ja ymmärtämään paremmin kuolemaa. Jokaisella on tietenkin omat vakaumukset ja uskomukset enkä halua järkyttää niitä millään tavalla. Haluan vain tuoda uuden ajatuksen niille, jotka hakevat vastauksia tuonpuoleiseen elämään. Uskon, että tieto siitä, että kaikki on hyvin vaikka elämä onkin saattanut päättya todella rajustikin auttaa surussa eläjiä ymmärtämään mikä on mahdollista elämän päättymisen jälkeen. 
Usein vakavasti sairaat henkilöt, jotka tiedostavat lopun lähestyvän toivovat kuolemaa, mutta perhe ja läheiset haluavat pitkittää sairaan elämää kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tämä johtuu siitä, että lähimmäiset pelkäävät kuolemaa ja menetystä ja itsepäisesti eivät anna lupaa sairaalle astua valoon. Kuolemaa lähestyvä henkilö voi nähdä tai tuntea edesmenneiden perheenjäsenten, läheisten tai muiden rakkaiden läsnäoloa jo viikkoja ennen oma kuolemaa.
 Tästä on paljon kirjoitettu ja isoäitinikin oli tuntenut edesmenneen miehensä läheisyyden viikkoa ennen, kuin isoäiti nukahti (kuoli) nojatuoliissaan istuen. Minulle tieto isoäidin rauhallisesta poismenosta toi sisäisen rauhan tunteen ja surun keskellä olin onnellinen siitä, että hänen elämänsä oli päättynyt hänen omassa kodissaan, jota hän rakasti. Hänen kuoleman hetkellä olin toisella puolella maapalloa ja hotellissa puhelin pirisi koko aamun aivan oudolla tavalla. Lopulta päätin soittaa veljelleni, sillä lapsemme olivat hoidassa Suomessa sillä aikaa, kun mieheni ja minä olimme konfressissa New Orleansissa. Kun sain veljeni langan toiseen päähän, hän kertoi minulle, että oli nähnyt mammamme vielä edellisenä päivänä lastemme kanssa ja aamulla kotihoitaja oli sitten löytänyt mammamme nojatuolissa istuen. Itse en ollut nähnyt mammaani moneen kuukauteen, sillä asuimme silloin Ranskassa, mutta olin iloinen siitä, että mammani oli vielä viimeisenä päivänä nähnyt lapsenlapsensa. Tämän uutisen jälkeen päätin lähteä kävelylle. Kävelessäni tunsin surua, mutta samalla tunsin rauhaisan olon ja ajattelin, että mammalla oli hyvä olla ja hän varmaan oli isoisäni sekä hän toisen aviomiehensä seurassa nyt. Saapuessani takaisin hotellihuoneeni ovelle, joka sijaitsi 19. kerroksessa löysin valkoisen höyhenen oven edessä lattialla ja tiesin, että se oli merkki mammaltani. Kaikki oli hyvin.
 Omaa isoisääni en ole koskaan tavannut, sillä hän menehtyi Talvosodassa, kun äitini oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Isoisäni henki on kuitenkin "vieraillut" luonani usein jo lapsuudestani saakka. Minulle hautausmaa ei ole niin tärkeä paikka, sillä siellä on vain ruumis haudattunut, valoon astuneen sielu on aivan jossain muualla ja johon voimme saada yhteyden jokainen omalla tavallaan aivan missä vain. Pelkkä hiljentyminen ja puhuminen edesmenneen henkilön kanssa voi olla kommunikaatiotapa. Voit tuntea intuitiivisesti vastauksia tai saada jonkin merkin aivan toisella tavalla. Musiikin, höyhenen tai minkä tahansa merkin avulla, joka tuntuu sinusta oikealta. Jos haluat apua henkilöiltä, joilla on erityisiä kykyjä toimittaa viestejä tuonpuoleisesta, varmista kuitenkin, ettei henkilö käytä suruasi hyväksesi.
 Enkelit tuovat apua suruun, kunhan vain pyydät apua. Et välttämättä tarvitse siihen toista henkilöä avuksi. Surunaikana monilla lähipiirissä olevilla on tapana lohduttaa sanoilla: "Tiedän mitä koet, olen käynyt sen läpi itsekin." Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten sinä koet surun, sillä jokainen kokee sen niin eritavalla, jo johtuen siitä, että meillä on erilaisia uskomuksia kuolemasta. Suru vie aikaansa ja jokainen tarvii oman mahdollisuuden käydä se läpi. Poisnukkunut pysyy aina läheisenä ja osana meitä. Surua ei kuitenkaan kannata pitää yllä vain siksi, että pelkäämme unohtavan ihmisen. On muistettava elää itseelleen ja muille myös surunkin keskellä. Niitä viestejä, joita olen saanut valosta (tuonpuoleisesta) keskittyvät usein lähimmäisten suruun. Edesmennyt henkilö usein viestittää ja kehoittaa jatkamaan elämää iloisin mielin ja löytämään jopa uuden elämänkumppanin. Kaikki mitä valossa on, on rakkautta.

Valitettavasti Annie Kaganin kirjaa ei löydy suomenkielellä, mutta niille, jotka hallitsevat englanninkielen voivat helposti lukea kirjan englanniksi. Kirjan kieli ei ole liian vaikeaa ja sanoja joita et ymmärrä voit käntää googlen kääntäjässä.  Tässä linkki amazooniin, josta voit tilata kirjan turvallisesti. http://www.amazon.co.uk/Afterlife-Billy-Fingers-Bad-Boy-Brother/dp/1571746943/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1407485093&sr=1-1&keywords=after+life+of+billy+fingers

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kaipaavat vastauksia siihen, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. 

Menneiden elämien oppaana eli regressio oppaana olen löytänyt paljon vastauksia omiin kysymyksiini ja auttanut muita löytämään vastauksia menneiden elämien kautta. Usein pelkomme tai fobiamme saattavat johtua toisessa elämässä koetun tapahtuman seurauksena. Sielusi mukana kannat muistoa tästä ja regressio hoito voi vähentää tai poistaa kokonaan pelkotilan tai fobian. 






Ei kommentteja: