ELÄMÄ UUSILLE RAITEILLE...

Jokaisella meillä on jotain korjattavaa elintavoissamme.
Me kaikki olemme yksilöitä ja jokaisella meillä on omat tarpeensa elää onnellisesti.
Jaan kehomme mielelläni eri ryhmiin. Ravinto, liikunta ja terveys ovat yksi ryhmä, toinen ryhmä sisältää ympäristön, sielun ja tunteet. Kun kaikki nämä ovat hyvässä tasapainossa, voimme hyvin. Ravinnolla ja liikunnalla on suurivaikutus terveyteemme. Tänäpäivänä ympäristöllämme on suuri merkitys meidän tunne- ja sielunelämään ja näillä kaikilla on suuri merkitys koko kehoomme. Ympäristö tässä sisältää kaiken mitä tulee kehosi ulkopuolelta, perhe, työ, ystävät, elinolot ja jopa ilma jota hengität.
On hyvin vaikeaa muuttaa elämäntapoja kertaheitolla, ensin sinun pitää tarkastella omaa itseäsi ja miettiä mitä itsessäsi haluat muuttaa. "Elämän Toinen Kevät" antaa sinulle inspiroivia ohjeita miten saat itsesi uusille raiteille...

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

D NIIN KUIN D-VITAMIINI


Mitä D-vitamiini on?


D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota saadaan ravinnosta. Se on myös hormoni, jota elimistö tuottaa ihossa auringonvalon vaikutuksesta. Veressä kiertävä D-vitamiini on näiden kahden summa.

D-vitamiini on tärkeä vitamiini, joka esimerkiksi turvaa luulle tärkeiden rakennusaineiden riittävän saannin, vaikuttaa suotuisasti immuunipuolustusjärjestelmään ja vähentää infektiosairauksien riskiä.

Mistä D-vitamiinia saadaan?

UV-valon vaikutuksesta ihmisen iho alkaa tuottaa D-vitamiinia. Suomessa vain keskikesällä UV-valoa saadaan niin paljon, että se vaikuttaa D-vitamiinin saantiin. Riittävän annoksen voi tuolloin saada ilman varsinaista auringonottoa tai ihon polttamista auringossa.

Suomen oloissa D-vitamiinia tarvitaan aina myös ravinnosta. Tärkeimpiä D-vitamiinin lähteitä ovat kala ja vitaminoidut ravintorasvat. Kalasta saadaan keskimäärin puolet kaikesta ravinnon D-vitamiinista. Myös kananmuna ja broilerin liha ovat D-vitamiinin lähteitä. Kohtalaisen uusi havainto on se, että metsäsienissä on D-vitamiinia. Pitoisuudet tosin vaihtelevat lajista toiseen ja myös saman lajin sisällä. Suomessa maito ja piimä ovat nykyisin erikseen D-vitaminoituja. Luomumaitoon D-vitamiinia ei lisätä.

D-vitamiinin päivittäinen suositusannos on valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuoden 2005 ohjeen mukaan aikuisilla 300 yksikköä eli 7,5 ug ja yli 60-vuotiailla 400 yksikköä eli 10 ug. Todennäköistä on, että Suomessa merkittävällä osalla väestöä D-vitamiinin saanti ei vastaa suosituksia. Eläkeikäisillä suosituksen mukainen saanti edellyttää D-vitamiinivalmisteen käyttöä talvikuukausina ja laitoshoidossa olevilla potilailla jatkuvaa käyttöä.


Miten D-vitamiini vaikuttaa?

D-vitamiinin tärkein vaikutusalue on suolisto, jossa se lisää kalkin ja fosfaatin imeytymistä ja turvaa näin luulle tärkeiden rakennusaineiden riittävän saannin. Ainakin vanhuksilla D-vitamiini vaikuttaa myös lihaskuntoon. Sen avulla voidaan parantaa lihaskuntoa ja tasapainoa ja näin vähentää kaatumisia sekä luunmurtumia. D-vitamiini vaikuttaa suotuisasti myös ihmisen immuunipuolustusjärjestelmään ja vähentää infektiosairauksien riskiä.
Viime vuosina D-vitamiinin puutosta on esitetty joidenkin kasvainsairauksien syyksi. Eniten on keskusteltu eturauhassyövän ja D-vitamiinin yhteydestä. Tutkimuksissa on havaittu, että matala D-vitamiinitaso nostaa erityisesti nuorempien eli alle 50-vuotiaiden miesten riskiä sairastua myöhemmällä iällä eturauhassyöpään ja myös nopeuttaa syövän etenemistä. Vastaavasti korkean D-vitamiinipitoisuuden on todettu hidastavan syövän kehittymistä. D-vitamiinin puutos saattaa altistaa myös suoli-, rinta- ja munasarjasyöville.
D-vitamiinilla saattaa olla vaikutusta myös diabeteksen syntyyn. Tutkimuksissa on todettu, että suomalaisten nuorten D-vitamiinitaso on hyvin huono erityisesti talvella. Suomessa nuoruusiän insuliininpuutoksesta johtuvan diabeteksen yleisyys on suurimpia maailmassa. Näin ollen voidaan ajatella, että D-vitamiinin vähäisellä saannilla ja diabeteksen synnyllä on yhteyttä. Suomalaisia lapsia tutkittaessa on myös havaittu, että diabeteksen riski on kaikkein suurin niillä, joilla ohjeiden mukainen D-vitamiinin saanti ensimmäisinä elinvuosina on epäonnistunut.
Lähde:www.hus.fi



Lisätietoa D-vitamiinista ja sen tärkeydestä

Tunnettu ravitsemus- ja antioksidanttihoitoja antava lääkäri Erkki Antila sanoo suoraan, että tämänhetkiset D-vitamiinin saantisuositukset ovat riittämättömiä. Kun virallinen suositus puhuu 7,5 mikrogramman päiväsaannista ravinnosta, Antila suosittelee seitsenkertaista annostusta.


- Näin pystyttäisiin torjumaan monia vaikeita sairauksia. 7,5 mikrogrammaa takaa vain sen, ettei riisitautia tule, hän sivaltelee.

D-vitamiinista on viime vuosina tullut eri puolilta maailmaa valtavasti uutta tutkimustietoa, ja jopa vitamiineihin vanhastaan nihkeästi suhtautuneet viranomaisetkin ovat suositelleet D-vitamiinilisiä. Lääkäri Erkki Antilan mielestä jo tehnyt korjaukset D-vitamiinin saantisuosituksiin ovat kuitenkin riittämättömiä, ja samaa hän sanoo myös elintarvikkeiden vitaminisoinnista. D-vitamiinia käytetään edelleen valitettavan varovaisesti, sillä viranomaisten nihkeä suhtautuminen kaikkiin vitamiineihin ja suoranainen pelottelu ovat jääneet kansalaisten muistiin.

- Jos ihan tarkkoja ollaan, D-vitamiinista pitäisi sen ominaisuuksien vuoksi puhua pikemminkin D-hormonina, Antila toteaa. – Luonnollinen ja riittävä D-vitamiinin lähde on aurinko, mutta sitä meillä suomalaisilla on tarjolla vain keväästä syksyyn.

- D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja estää osteoporoosia. Mahdollisesti se vähentää osteoporoottista murtumariskiä myös parantamalla tasapainoa – eli kun elimistössä on riittävästi D-vitamiinia, ei tule niin paljon kaatumisia. D-vitamiini ylläpitää immuniteettia ja estää monia vakavia autoimmuunisairauksia kuten reumatauteja, tulehduksellisia suolistosairauksia, ykköstyypin diabetesta ja MS-tautia. D-vitamiini torjuu myös monia syöpälajeja ja erityisesti rinta-, eturauhas- ja paksusuolisyöpiä.

- D-vitamiini estää myös tuberkuloosia ja influenssaa, ja sopiikin kysyä, miksi influenssaepidemiat kiertävät maapalloa aina sinne, missä on talvi eikä aurinkoa ole näkyvissä. Johtuisiko se D-vitamiinin puutteesta? D-vitamiini torjuu talvimasennusta, kevätväsymystä ja se pitää vireystilaa yllä. D-vitamiini ehkäisee myös korkeaa verenpainetta, ja sillä onkin sama toimintamekanismi kuin verenpainelääkkeillä eli se vaikuttaa angiotensiinia hillitsevästi.

- D-vitamiini torjuu myös kroonista kipua kuten esimerkiksi fibromyalgian oireita ja sen on todettu vaikuttavan suotuisasti myös PMS-oireisiin. Niin kuin huomataan, lista on siis hyvin pitkä.

Erkki Antila sanoo D-vitamiinin puutoksen olevan maailmanlaajuinen ongelma riippumatta siitä, mikä on kunkin populaation lähtötaso. Meillä pohjoisen ihmisillä se on luonnollisesti hyvin alhainen verrattuna esimerkiksi koko ajan auringossa oleskeleviin afrikkalaisiin.

- Jos suomalaisten laboratoriotulos mahtuu käytössä olevien meikäläisten D-vitamiinin viitearvojen sisään, ei se silti todista sitä, että asiat ovat kunnossa. Jos koko populaatio on D-vitamiinin puutosalueella, siitä ei ole meille minkäänlaista lohtua.

Paras D-vitamiinin lähde on siis aurinko, ja Erkki Antila suositteleekin potilailleen parinkymmenen minuutin auringonottoa huhti-syyskuussa puolenpäivän aikaan. Näin voidaan saada jopa 20 000 kansainvälistä yksikköä (IU tai ky) D-vitamiinia. Antila suosittelee nimenomaan keskipäivän aurinkoa, koska se on silloin kaikkein tehokkainta. Iho ei ehdi vielä tässä ajassa palaa vaan elimistöön hiipuu väkisinkin hyvänolontunne – ja kaiken lisäksi tämä vitamiinihoito on ilmaista.

- D-vitamiinin ravintolähteenä on ennen kaikkea kala. Eläinkunnasta peräisin oleva D-vitamiini on tyypiltään D3-vitamiinia eli samaa kuin auringosta saatava. Kasvikunnan D-vitamiini on D2-vitamiinia ja sitä on runsaasti esimerkiksi eräissä sienissä kuten kantarelleissa ja vahveroissa, mutta niitä ei voi syödä niin paljon, että sillä olisi biologista merkitystä. D3-vitamiini on elimistölle huomattavasti tärkeämpi kuin D2-vitamiini, vaikka molempia tarvitaan.

Erkki Antila toteaa kuitenkin, ettei nykyravinnosta saa riittävästi D-vitamiinia. Pronssikaudella jokainen suomalainen söi päivittäin yli kilon kalaa, mutta vuoden 2006 tilastojen mukaan päiväannos on pudonnut vaivaiseen 40 grammaan. Vuositasolla tämä tekee vain vähän alle 15 kiloa kalaa per henki. Suositus on kuitenkin kahdesta kolmeen kala-ateriaa viikossa.

- Kannattaa kuitenkin katsoa, mitä kalaa syö, Antila huomauttaa. – Painoyksikköä kohden D-vitamiinia on eniten kuhassa, melkein yhtä paljon sitä on siiassa, muikussa on vähän yli puolet siitä mitä kuhassa, silakassa kolme neljäsosaa siitä mitä kuhassa, mutta yllättäen kirjolohessa on D-vitamiinia vain neljäs- tai viidesosaosa siitä mitä kuhassa. On myös havaittu, että kasvatettu lohi sisältää D-vitamiinia vain neljänneksen siitä, mitä villissä lohessa. Tehokasvatuksen huonot puolet näkyvät siis tälläkin alueella.

Lääkäri Erkki Antila pudistelee päätään, kun puhe kääntyy virallisiin D-vitamiinin saantisuosituksiin. Hän sanoo suoraan, että nykyisillä suosituksilla pystytään torjumaan riisitauti ja väärät sääret, mutta niissä ei ole otettu ollenkaan huomioon kautta maailman tehtyjä tutkimuksia tuntuvan D-vitamiinilisäyksen tuomista terveyseduista ja monien eri sairauksien ehkäisymahdollisuuksista.

- Alle 3-vuotiaan D-vitamiinisuositus on 10 mikrogrammaa eli 400 ky, 3-60-vuotiaille se on pudotettu 7,5 mikrogrammaan eli 300 yksikköön, yli 60-vuotiaille ja raskaana oleville se on nostettu samaan kuin kolmivuotiaillekin eli 400 yksikköön.

Antila suosittelee useisiin kansainvälisiin laajoihin tutkimuksiin ja analyyseihin perustuen sopivaksi D-vitamiinin päiväannokseksi vähintään 50 mikrogrammaa eli 2000 kansainvälistä yksikköä. Hän vakuuttaa, ettei mitään yliannostuksen vaaraa ole, vaikka D-vitamiini onkin rasvaliukoinen vitamiini.

- Mitä D-vitamiinin toksisuuteen tulee, voidaan sanoa, että entinen yläraja on nykyinen alaraja. Tällä hetkellä ylärajana pidetään 10 000 ky:n eli 250 mikrogramman päiväannostusta, ja sitäkin vain jatkuvassa käytössä. Akuuttia myrkyllisyyttä D-vitamiinilla ei ole lainkaan, ja USA:ssa on monissa laitoksissa vanhuksille annettu 100 000 ky:n injektioita. Tiedän tapauksen, missä pikkulapsi oli juonut kokonaisen D-vitamiinipullon kertakulauksella eikä mitään oireita ilmaantunut. Lääkäri tosin totesi, että ehkä tänä talvena ei tarvita lisää D-vitamiinia.

- On joukko erityistilanteita, missä D-vitamiinin riittävä saanti on erittäin tärkeää. Imettävän äidin tulisi saada vuorokaudessa vähintään 3000 kansainvälistä yksikköä, sillä äidin matala D-vitamiinitaso ohjelmoi sikiön perintötekijöitä väärin, jolloin vielä aikuisiässä lapsi voi altistua tavallista helpommin tietyille sairauksille. Matala D-vitamiinitaso saattaa vaikeuttaa myös sikiön aivojen kehittymistä.

- Vanhukset tarvitsevat D-vitamiinia, sillä vitamiinin aktiivisen muodon, ”prohormonin” muodostuminen maksassa hidastuu iän myötä. Yli 70-vuotiailla tämän prohormonin tuotto on laskenut yhteen neljäsosaan nuorista aikuisista. D-vitamiinin käyttöä on syytä lisätä myös eri sairauksien yhteydessä.

Erkki Antila toteaa monien syöpätutkimusten osoittavan, että D-vitamiinilla on erittäin tärkeä rooli sekä paksusuolisyövän että rintasyövän torjunnassa. Molempien syöpätyyppien esiintyvyys on tutkimuksissa jopa puolittunut niillä, joilla D-vitamiinin saanti on ollut tuntuvasti suosituksia korkeampi.

- Annan potilailleni joitakin käytännön suosituksia, jotta he saisivat riittävästi D-vitamiinia, lääkäri Erkki Antila kertoo. – Kesällä heidän pitäisi olla ulkona auringossa vähintään 12 minuuttia päivässä plus miinus kaksi tuntia puolestapäivästä eli käytännössä lounasaikaan. Talvella suosittelen kalan syöntiä 2-3 kertaa viikossa. Tämän lisäksi on syytä ottaa päivittäin jokin monivitamiinivalmiste, jotka Suomessa sisältävät yleensä 200-400 yksikköä D-vitamiinia, mutta tämän lisäksi on syytä nauttia vielä jokin D-vitamiinivalmiste ja varmistua siitä, että se sisältää vähintään 1000 yksikköä, jolloin ravintolisistä kertyy vuorokaudessa 1200-1400 kansainvälistä yksikköä. Loppu D-vitamiini pitäisi sitten tulla ravinnosta, mutta siltikään tämä ei vielä riitä kaikille. Suositusten muuttumisia joudumme varmasti vielä odottamaan vuosia. Yhtenä syynä lienee tarve tutkimustiedon kartuttamiseen muun muassa lasten ja nuorten todellisen tarpeen osalta. Omat D-vitamiinitasonsa voi kuitenkin käydä mittauttamassa, jotta tietää, missä mennään.

Teksti: Reijo Ikävalko

perjantai 21. toukokuuta 2010

SUKLAA TERVEELLISTÄ VAI EI???


                   "Ei ole mitään parempaa kuin hyvä ystävä, paitsi suklaa ja hyvä ystävä yhdessä"


Suklaalla tiedetään olevan hyviä vaikutuksia terveyteemme sekä kehon-,että mielen terveyteen...
Mutta ole tarkka minkäläista suklaata syöt, monissa levyissä ja etenkin patukoissa on paljon turhia kaloreita, liikaa sokeria, lisäaineita ja niiden todellinen kaakoa pitoisuus on pieni. Valitsemalla huolellisesti suklaalevysi saat sitä paljon kaikkea hyvää niin mielelle kuin ravinnollisestikin... Mukavia herkutteluhetkiä...

TUTKIMUS SUKLAASTA

Kun sydänsurut tai stressi vaivaavat, monet syövät ahdistukseen suklaata. Tuore tutkimus osoittaa, että keino myös tepsii: stressi helpottaa.

Stressin lieventyminen on vain yksi suklaaseen liitetyistä terveysvaikutuksista.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että suklaan sisältämä teobromiini vähentää verenpainetta ja sen monilla flavonoideilla on suotuisia vaikutuksia sydämen ja verisuonten toimintaan. Lisäksi eräät suklaan sisältämät aineet vaikuttavat hermojen välittäjäaineiden toimintaan.
Stressitutkimus on ensimmäinen, jossa suklaan stressiä lievittävää vaikutusta on mitattu aineenvaihdunnan tuotteiden kautta.
Sveitsiläis-saksalaisessa tutkimuksessa oli mukana kolmekymmentä 18–25 vuotiasta miestä ja naista. Koehenkilöitä haastattelemalla selvitettiin kuinka stressaantuneita he kokivat olevansa. Tämän jälkeen kultakin koehenkilöltä otettiin veri- ja virtsanäyte, josta selvitettiin heidän metabolinen profiilinsa: hormonit, bakteerien aineenvaihduntatuotteet ja energia-aineenvaihdunnassa syntyvät tuotteet.

Koehenkilöiden oli pidättäydyttävä suklaan syömisestä kahdeksan päivää ennen kokeen alkamista. Tämän jälkeen he söivät tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 74 prosenttia) 40 grammaa päivässä kahden viikon ajan. Suklaata otettiin 20 grammaa aamulla ja 20 grammaa keskipäivällä.
Tulokset osoittivat, että henkilöillä, jotka tunsivat itsensä eniten stressaantuneiksi, oli tutkimuksen alkaessa myös samankaltainen metabolinen profiili. Heidän kortisoli- ja adrenaliinitasonsa olivat koholla, ja myös energia-aineenvaihdunnan tuotteet sekä bakteerien aineenvaihduntatuotteet poikkesivat ei-stressaantuneiden henkilöiden aineenvaihduntatuotteista.
Kun koehenkilöiltä kahden viikon kuluttua otettiin uudet näytteet, heidän metabolinen profiilinsa oli normalisoitunut. Stressihormoneiden määrä oli vähentynyt ja muut stressiä osoittavat aineenvaihduntatuotteet olivat tulleet samalle tasolle kuin ei-stressaantuneilla.
"Tulokset osoittavat, että tumman suklaan säännöllinen syöminen riitää muuttamaan terveiden ihmisten aineenvaihduntaa vain kahdessa viikossa", sanoo tutkimusta johtanut Sunil Kochhar Nestlén tutkimuslaitoksesta Lausannesta.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Proteome Research.


Tumma suklaa
Tumma suklaa on suklaata, jossa ei ole maitoa. Tummasta suklaasta ilmoitetaan usein sen sisältämän kaakaon määrä prosentteina. Laadukkaassa tummassa suklaassa on vähintään 50 % kaakaota, mutta markkinoilla on myös vähemmän kaakaota sisältäviä tummia suklaita. Kaakaoprosentilla tarkoitetaan kaakaomassan ja kaakaovoin osuutta suklaassa. Kaakaomassan määrää, joka vaikuttaa suklaan kitkeryyteen, voi arvioida suklaan ravintosisällön perusteella. Mitä enemmän suklaassa on rasvaa, sitä pienempi on kaakaomassan osuus. Kaakaomassassa on myös luonnostaan jonkin verran rasvaa eli kaakaovoita.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

ELÄMAN AAKKOSET C NIINKUIN C-VITAMIINI


Kuopion yliopiston kansanterveyden tutkimuslaitoksen johtaja, professori Jukka T. Salonen sekä amerikkalaisen Linus Pauling Instituutin tutkijat Anitra Carr ja Balz Frei vaativat vuosia sitten C-vitamiinin saantisuosituksen nostamista 60:sta 120 milligrammaan päivässä, mutta mitään ei ole tapahtunut Pekka Puskan vastustauksesta johtuen. Salosen vaatimus perustui Kuopiossa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan C- ja E-vitamiini ehkäisevät ja jarruttavat verisuonien kalkkiutumista. Amerikkalaisten vaatimus esitettiin maailman johtavassa ravitsemuslääketieteen lehdessä American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä jo 1999. C-vitamiinin vaikutuksista syöpätautien, sydän- ja verisuonitautien, harmaakaihin ja muiden kroonisten sairauksien ehkäisyssä. Tutkijat perustelevat vaatimuksensa peräti 238:lla tieteellisellä julkaisulla. Salosen johdolla tehty Kuopion tutkimus ei ollut vielä mukana, koska se julkistettiin vasta elokuun lopulla 1999.


Suomessakin voimassa oleva 60 mg:n suositus perustuu keripukin ehkäisyyn. Kuitenkin viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset osoittavat, että C-vitamiinia tarvitaan päivittäin vähintään kaksinkertainen määrä pitkäaikaisten, vanhenemiseen liittyvien sairauksien ennalta ehkäisyyn.
Food and Nutrition Board of the US National Academy of Sciences on nyt muuttanut saantisuositusten kriteerit klassisten puutostautien (kuten keripukin) ehkäisystä kroonisten tautien ehkäisyyn. Siksi tutkijat vaativat nyt keripukin ehkäisyyn perustuvan C-vitamiinin saantisuosituksen nostamista kaksinkertaiseksi.

C-vitamiinin tärkein sairauksia ehkäisevä ja niiden etenemistä hidastava ominaisuus on antioksidanttivaikutus. Antioksidantit estävät hapetusstressiä, joka on mukana lähes kaikissa kroonisissa sairauksissa, kuten sydän- ja verisuonitaudeissa, diabeteksen lisätaudeissa, syöpätaudeissa, tulehdustiloissa jne. C-vitamiinilla on myös muita "uusia" vaikutusmekanismeja.

C-vitamiinilla on tärkeä rooli sydäntautien primaari- ja sekundaariehkäisyssä. C-vitamiini ehkäisee verenpaineen kohoamista sekä alentaa fibrinogeenia, joka on "uusi" valtimonkovetustaudin aiheuttaja. Fibrinogeeni ja homokysteiini-aminohappo muodostavat yhdessä hapettuneen LDL-kolesterolin kanssa verisuoniin ahtauttavia paakkuja. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että C-vitamiini vähentää pahaa LDL-kolesterolia ja lisää hyvää HDL-kolesterolia veressä. Lisäksi C-vitamiini estää LDL-kolesterolin hapettumista sekä ehkäisee ahtautuneen verisuonen sisäseinämän repeämästä (joka ahtauttaa suonen tukkoon) sekä veritulpan syntyä suonessa. C-vitamiini lisää hyvien PGE1 ja PGI1-prostaglandiinien tuotantoa elimistössä, mikä vähentää verihiutaleitten kokkaroitumistaipumusta (veritulpan vaara vähenee). C-vitamiini ehkäisee sydän- ja aivoinfarktin välittömiä syitä.

C-vitamiinin nauttiminen ruuan lisänä alentaa verisuonitauteja 42 prosenttia miehillä ja 25 prosenttia naisilla, todetaan Kalifornian yliopiston (UCLA) tutkimuksessa, jossa seurattiin 11.348 henkilön terveydentilaa 10 vuoden ajan (Epidemiology 1992;3(3),194-202). C-vitamiinilisän käyttäjät elivät 6 vuotta kauemmin kuin ne, jotka saivat päivässä vain 60 mg C-vitamiinia. Toisessa 9 vuoden seurantatutkimuksessa, johon osallistui 11.178 henkilöä, C- ja E-vitamiinin käyttö vähensi kuolleisuutta 42% (AM J Clin Nutr 1996;64:190-6). Eräässä toisessa tutkimuksessa C-vitamiinia pitkään ja säännöllisesti nauttineiden vanhusten sydäntautien riski väheni peräti 62 prosenttia. Kun plasman C-vitamiini ylitti 89 mikromoolia litrassa (µmol/l), väheni sydänkuolleisuus puoleen verrattuna niihin, joilla oli 52 µmol/l (Am J Epidemiol 1998;9(9)9-15). Yli 6.000 henkilön seurannassa sepel- ja aivovaltimotaudin riski väheni neljänneksen, kun veren C-vitamiini oli 63-153 µmol/l verrattuna niihin henkilöihin, joilla oli veressä vain 6-23 µmol/l.

Syöpätautien ehkäisyssä C-vitamiinilisällä on merkitystä 80-110 mg:n päiväannoksilla, sanovat tutkijat. Myös harmaakaihin vaara pienenee säännöllisesti C-vitamiinia nauttimalla 22-83 prosenttia, todetaan useissa eri maissa ja eri ikäisillä henkilöillä tehdyissä tutkimuksissa. Riskin suuruus kuvastuu plasman C-vitamiinipitoisuudesta: yli 90 µmol/l vähentää harmaakaihin vaaraa 71% verrattuna 40 µmol/l:aan. (Kommentti: Suomessa miehillä pitoisuus on keskimäärin 34 µmol/l ja naisilla 51 µmol/l Int J Vitam Nutr Res 1992;62(3):238-43). Sydän- ja syöpätaudeilta suojaavana plasman C-vitamiinipitoisuutena pidetään vähintään 50 µmol/l. Kuitenkin 6.642 miestä ja naista käsittävässä tutkimuksessa yli 89 µmol/l pitoisuus vähensi sydänkuoleman riskin puoleen verrattuna niihin, joilla oli vain 52 µmol/l.

Erityisryhmät: Jo nykyisinkin tupakoitsijoille suositellaan vähintään 100 mg/vrk, sillä tupakansavun myrkyt kuluttavat elimistön C-vitamiinia. Uusien tutkimusten mukaan tarve on kuitenkin 120-180 mg/vrk. Raskaana olevat ja imettävät naiset tarvitsevat tavallista enemmän C-vitamiinia, sillä osa äidin vitamiinista kulkeutuu napanuoran kautta sikiöön ja maidossa lapseen. Nykyinen suositus on 80 mg/vrk raskauden ja 100 mg/vrk imetyksen aikana. Tutkijat suosittavat näidenkin suositusten nostamista. Vanhuksilla on yleisesti C-vitamiinin vajausta, mikä johtuu ruokatavoista ja huonosta ruokahalusta. Lisäksi heillä on usein sairauksien aiheuttama hapetusstressi, jota antioksidantit vähentävät. Erään tutkimuksen mukaan korkea veren C-vitamiinipitoisuus liittyi hyvään muistiin. Toisen tutkimuksen mukaan C-vitamiinilisä paransi henkisen tason laskua. Kaksi tuoretta tutkimusta osoittaa, että Alzheimerin tautia sairastavilla on tavallista vähemmän veressään C-vitamiinia ja että C-vitamiinilisä voi vähentää tylsistymisen vaaraa.

C-vitamiinin saanti ja sen pitoisuus veressä vastaavat hyvin toisiaan. Nykyisen suosituksen (60 mg/vrk) mukainen saanti uutteen antaa vereen keskimäärin 22 µmol/l, jota pidetään uusien tutkimusten mukaan aivan liian alhaisena ihannetasoon (yli 50 µmol/l) verrattuna. Naisilla 80 mg/vrk ja miehillä 150 mg/vrk vastaa veressä keskimäärin 57 µmol/l, joka vastaa nykyistä tavoitetasoa.
Lähde: Tohtori Tolonen

Hyviä C-vitamiinin lähteitä:

  • Ruusunmarja
  • Paprika
  • Persilja
  • Tyrnimarja
  • Mustaherukka
  • Parsakaali
  • Lehtisalaatti
  • Lakka
  • Pihlajanmarja
  • Kivihedelmä
  • Sitrushedelmät
  • Mansikka
  • Peruna
  • Kaalit
Riittävän päivittäisen C-vitamiini annoksen saa esimerkiksi jos haluat noudattaa 60mg saanti määrää.

  • Mustaherukka 50g
  • Lakka 60g
  • Paprika, raaka 40g
  • Appelsiini 1kpl
  • Kivihedelmä 1kpl
C-vitamiini tuhoutuu herkästi tavallisessa ruuanvalmistuksessa ja väärän säilytyksen vuoksi. C-vitamiini liukenee keitinveteen, tuhoutuu kuumennettaessa, hajoaa valon ja lämmön vaikutuksesta sekä hapettuu ilman vaikutuksesta. Siksi hedelmät, marjat ja kasvikset olisi parasta syödä mahdollisimman tuoreina ja raakoina. Esimerkiksi syksyllä perunassa on kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin talvella! Kuumennus tulisi tehdä nopeasti, pienellä nestemäärällä. Silloin vitamiineja tuhoutuu vähemmän. Pakastuksessa C-vitamiini säilyy melko hyvin.
C-vitamiinia eli askorbiinihappoa (E300) käytetään elintarvikkeiden lisäaineena hapettumisen estovaikutuksen vuoksi: se säilyttää monien ruokien luonnollisen aromin ja värin. Myös askorbiinihapon suoloja, esimerkiksi natriumaskorbaattia (E301) ja kalsiumaskorbaattia (E302), käytetään lisäaineina.

Kun matkustat ulkomailla niin nauti ja kokeile uusia eksoottisia hedelmiä, ne tuovat uusia makuelämyksiä ja saat matkallakin tarvittavan määrän vitamiinejä ja hivenaineita...