VALKOSIPULI

LUONNONANTIBIOOTTI JA VERISUONIROHTO

Valkosipuli

Vanhojen seemiläisten kansojen tiedetään ikiajat käyttäneen runsaasti valkosipulia. Se on kuulunut myös venäläiseen ja turkkilaiseen ruokakulttuuriin. Valkosipulin ansioksi on näissä kulttuureissa luettu milloin korkea ikä ja hyvä yleiskunto, milloin terveet verisuonet ja vahva sydän.

Nykyään valkosipulin tiedetään sisältävän monia verisuonia hoitavia aineita. Näistä tärkeimpiä ovat ajoeenit. Ne vaikuttavat mm. antitromboottisesti, ne ts. estävät hyytymien syntymistä ja auttavat siten verta pysymään juoksevana. Näin myös verenpaine pysyy helpommin normaalina. Ajoeenit auttavat lisäksi laskemaan veren triglyseridejä ja kokonaiskolesterolia ja ehkäisevät näin valtimoiden kovettumista.

Valkosipulin antibioottisia ominaisuuksia on selitetty sen sisältämillä fytonsideillä. Ne tappavat bakteereja, sieniä, ameeboja ja jopa sisälmysmatoja. Valkosipulin tehoaineiksi arvellaan myös glukosideja. Sen sijaan sille ominaisen voimakkaan hajun aiheuttajia, haihtuvia allyylisulfideja, ei pidetä tehon kannalta merkittävinä.

Valkosipulia suositetaan helpottamaan ruoansulatusta. Se sisältää rikkipitoisisa eteerisiä öljyjä, jotka edistävät ruoansulatusta. Nämä öljyt vaikuttavat myös antibioottisesti, mihin paljolti perustuu valkosipulin käyttö vilustumisoireiden lievitykseen. Valkosipuli kuuluu sipulin kanssa prebiootti-tuotteisiin, jotka ruokkivat hyviä probiotteeja eli hyviä bakteereja suolistossa.

Valkosipuli on vanhimpia viljelykasveja maailmassa, eikä sen luonnonvaraista muotoa enää tunneta. Sen oletetaan kehittyneen jostakin keskiaasialaisesta luonnonvaraisesta lajista. Eurooppaan se on tullut ensimmäisten viljelykasvien mukana. Valkosipulia on käytetty vuosituhansien ajan sekä mausteena että rohtona, vaikka suhtautuminen siihen onkin ollut hyvin ristiriitaista. Suomessa sitä on viljelty jo 1500-luvun lopulta lähtien; tosin viljely oli välillä unohduksissa parisensataa vuotta. Tieteellinen lajinimi sativum tarkoittaakin viljeltyä.

Talvivalkosipuli on valkosipulikanta, joka nimensä mukaisesti viihtyy talvet maassa. Se on kotoisin kylmästä Siperiasta, mistä syystä se menestyy erinomaisesti koko Suomessa Lappia myöten. Helmivalkosipuli (Allium sativum var. ophioscordon) on puolestaan valkosipulin muunnos, joka muodostaa pieniä sipulirykelmiä varsien latvoihin.

Valkosipulissa on monta lohkoa eli kynttä. Kasviopillisesti kynnet ovat turvonneita hankasilmuja, joita peittää kalvomainen kuori. Muiden sipuleiden syötävä osa koostuu puolestaan paisuneista lehtityvistä. Valkosipuli, erityisesti talvivalkosipuli, kukkii heinä-elokuussa. Varteen kukintojen tyvelle muodostuu pikkusipuleita eli itusilmuja. Kasvin lisäys tapahtuu kynsistä tai näistä kukintojen itusilmuista, sillä valkosipuli ei pysty tuottamaan itävää siementä. Näin siksi, että vuosituhansia tapahtunut lisäys kynsien avulla on johtanut siihen, että kasvi on menettänyt kyvyn lisääntyä suvullisesti, jos tätä kykyä on koskaan ollutkaan.

Valkonsipulin käyttö

Valkosipuli on kaikista sipuleista voimakkaimman makuinen. Se on myös ravintoarvoltaan parhaita vihanneksia, joskaan sitä ei pysty käyttämään niin suuria määriä, että tällä olisi kovin suurta merkitystä. Se sopii niin liharuokien kuin kasviskeittojen ja -patojenkin mausteeksi. Keittoihin se kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua. Mietoihin kesäkurpitsaruokiin valkosipuli tuo makua. Salaatinkastikkeisiin valkosipuli sopii hyvin, ja säilykkeissä se parantaa maun lisäksi säilymistä. Valkosipulin kynnet sopivat myös hapatettaviksi yhdessä kaalin ja muiden vihannesten kanssa.

Kynsien ja itusilmujen lisäksi mausteeksi voidaan käyttää vihreitä varsia. Niitä voi kasvattaa sisällä kukkaruukussa talvesta lähtien panemalla kynnet puolittain multaan muutaman sentin päähän toisistaan. Kynsistä sen sijaan vihreät osat pitäisi poistaa, jotta maku olisi hyvä ja raikas.

Käyttö rohtona

Valkosipuli sisältää noin prosentin verran rikkipitoista aminohappoa, alliinia. Se hajoaa allinaasi-entsyymin vaikutuksesta allisiiniksi, jolla on kyky estää bakteereiden, hiivojen, sienten ja myös virusten kasvua. Joissakin tutkimuksissa sen on todettu estävän myös kasvainten kasvua. Ilman hapen vaikutuksesta allisiini muuttuu sulfidi-yhdisteiksi, jotka aikaansaavat valkosipulin tunnusomaisen hajun. Eräät valkosipulin sisältämät ainesosat, mm. tioallyylisulfidit, ehkäisevät fibriinien muodostumista veressä ja hidastavat siten veren hyytymistä. Tästä syystä valkosipulilla on verisuonten tukkeutumista estävä vaikutus. Valkosipuli laskee myös veren kolesteroli- ja rasva-ainepitoisuutta ja ehkäisee verisuonten kovettumista. Se laajentaa verisuonia, mikä vaikuttaa alentavasti verenpaineeseen. Lisäksi valkosipuli edistää sapen eritystä, lievittää ilmavaivoja ja estää mahan käymistä. Sitä käytetäänkin ilmavaivojen ja suolitulehdusten hoitoon.

Rohtona käytetään tuoretta tai kuivattua sipulia. Vanhojen ohjeiden mukaan alkoholiin uutettu valkosipuli on kaikkein tehokkainta. Koska valkosipulin tehoaineet haihtuvat herkästi, rohdos pitäisi nauttia kuumentamatta. Esimerkiksi hengitysteiden tulehdusten hoidossa voi käyttää pelkkää teekannuun murskattua valkosipulia, jota hengitetään nokan kautta pari minuuttia useita kertoja päivässä. Suositeltavaa on nauttia ennalta ehkäisevästi pari kolme tuoretta valkosipulin kynttä joka päivä sellaisenaan voileivän päällä tai esim. maustamattomaan jogurttiin tai hunajaan murskattuna.

Ulkoisesti valkosipulimehuun kostutetulla pumpulilla voidaan hoitaa haavoja ja sienitauteja, mm. jalkasientä. Korvakäytävän eteen pantu valkosipulimehuun kastettu pumpulituppo lievittää korvasärkyä, ja sieraimissa sillä on nuhaa parantava vaikutus. Samalla tapaa voi käyttää sideharsoon käärittyä valkosipulimurskaa tai kokonaisia kuorittuja valkosipulin kynsiä. On kuitenkin muistettava öljytä iho hyvin, ennen kuin se joutuu kosketuksiin valkosipulin kanssa. Myös öljyyn uutettua valkosipulia käytetään korvasärkyjen hoitoon. Uutoksen voi tehdä suhteella 1/3 murskattua valkosipulia ja 2/3 kylmäpuristettua oliiviöljyä. Seoksen annetaan vetäytyä muutaman tunnin ajan välillä ravistellen. Öljyyn kostutetuilla siteillä voi hoitaa myös esim. säärihaavoja.

Varoitus
Ulkoisesti käytettynä valkosipuli voi ärsyttää herkkää ihoa.

Muu käyttö

Valkosipuli on tärkeä kasvi tuholaistorjunnassa. Se sopii käytettäväksi sekä erilaisten uutteiden muodossa, että sinällään kasvatettuna muiden vihannesten välissä. Kukintojen itusilmuja voi istutella sinne tänne puutarhaan torjumaan mm. myyriä.