A NIINKUIN A-VITAMIINI

Hyvä terveellinen ja tasapainoinen ravinto sisältää monia vitamiineja sekä hivenaineita. Meidän tulisikin yrittää saada mahdollisimman paljon vitamiineja sekä hivenaineita päivittäisestä ravinnostamme. Siksi onkin tärkeää miettiä mitä syöt ja syötät perheellesi, kasvavat lapset tarvisevat monipuolista ravintoa, joka auttaa heitä kasvamaan vahvaksi ja terveeksi aikuiseksi. Monet luulevat  ravinnon, jota syömme olevan  monipuolista ja ravintorikasta, mutta pitkät säilytysajat sekä liiallinen ja vääränlainen kypsyttäminen vähentää monia ravintoarvoja jokapäiväisessä ruuassamme ja vääränläinen ruuan kypsyttäminen voi olla enemmän harmillista terveydellemme kuin luuletkaan. Samassa kuin käyn läpi eri vitamiinit annan neuvoja miten kypsyttää ruoka oikein, jotta todella saat ne tarvittavat vitamiinit. A-vitamiini ylläpitää silmiemme ja ihomme terveyttä, se on myös tärkeää luustolle ja hampaille. A-vitamiini toimii antioksidanttina, joka edes auttaa sairauksien syntyä.

Kaikkihan tiedämme porkkan sisältävän betakaroteenia, joka on muuttuu A-vitamiiniksi kehossamme. A-vitamiini on rasvaliukoinen ja se tarvitseekin ravinnossa rasvaa tai öljyä, jotta kehomme voi käyttää sitä hyväkseen. Nykyään syömme vähemmän kananmunia joka on hyvä A-vitamiinin lähde ja tänä päivänä on maksan syönti vähentynyt joilloin terveellisin tapa saada betakaroteenia on tumman vihreät vihannekset sekä kaikki oranssit vihannekset ja hedelmät mm: porkkana, aprikoosi, persikka, mango, Goji marjat, papaya, pinaatti, broccoli, vesikrassi.

Porkkana raaste on hyvä betakaroteenin lähde ja siihen saa vähän potkua kun lisää kotitekoista ranskalaista salaatinkastiketta (katso, Oliiviöljy, sieltä löydät ohjeet) ja murskatun valkosipulin kynnen. Sekoita kaikki hyvin ja tarjoile heti, sillä pitkään jääkaapissa säilytettyllä tai kaupasta valmiina ostettulla  porkkanaraasteella ei ole samaa ravintosisältöä kuin aivan tuoreella. Öljykastike edesauttaa betakaroteenin imeytymistä kehossa. Porkkana tuoremehu antaa potkua päivään. Lisää varsiselleriä ja inkivääriä saat hyvän kehoa puhdistavan juoman ja aimo annoksen vitamiinejä.

Broccoli on hyvin terveellinen vihannes, sen sisältävien vitamiinien ja hivenaineiden vuoksi ja sen sanotaan ehkäisevän syövän syntyä. Broccoli luetaankin "Super- ruokien" joukkoon, kuten edellä mainitut Goji Marjat. Höyrytetty broccoli, johon on vain lisätty hyvänlaatuista oliiviöljyä, mustaapippuria ja ripaus himalajan- tai ruususuolaa tarjottuna kalan tai lihan on todella terveellinen ateria. Vihannesten höyrytys säilyttää vitamiinit ja hivenaineet hyvin, mutta muista, älä anna höyryn kysyttää niitä liikaa, "al dente" sopii hyvin vihanneksellekin.

Harvoin enää Euroopan aluella kuulee A-vitamiinin puutoksesta, mutta tässä kuitenkin tietoja oireista vitamiinin puutteesta, sekä haittavaikutuksista, jos vitamiinia saa liikaa. A-vitamiinia lisäravinteena tuleekin ottaa varauksella ja tarkistaa oikea päivittäinen sallittu annosmäärä, vaikka terveyskaupassasi.

A-vitamiinin puutteen taudinkuva


Raskauden aikana A-vitamiinin puute voi aiheuttaa sikiöllä luuston kehityksen hidastumista ja siitä aiheutuvia keskushermoston vaurioita. Vesipää on mahdollinen, mutta harvinainen. Lapsilla A-vitamiinin puute aiheuttaa alakuloisuutta sekä henkisen ja ruumiillisen kasvun hidastumista. Luissa ja hampaissa voi esiintyä kasvuhäiriöitä ja verenheikkous on tavallista. A-vitamiinin puutteessa mm. tuhkarokko ja muut tartuntataudit ovat lapsilla tavallista vakavampia.

Sekä lapsilla, että aikuisilla esiintyy yleensä hämäräsokeutta tai yösokeutta (nyctalopia, aik. virheellisesti hemeralopia). Sillä tarkoitetaan silmän kyvyttömyyttä nähdä tarkasti hämärässä verkkokalvon näkösolujen heikentyneen toiminnan johdosta. Samalla näkemisen mukautuminen valoisasta hämärään on hidastunut. Puutoksen vaikeutuessa silmissä esiintyy kuivumista ja punoitusta silmämunien sidekalvoilla. Vähitellen kuivumista ilmenee myös sarveiskalvossa, joka muuttuu sameaksi ja epätasaiseksi (keratomalacia), ja lisäksi silmissä esiintyy valonarkuutta. Myöhemmin sarveiskalvoon voi muodostua kudoskuolioita ja toistuvia tulehduksia, jotka voivat johtaa sarveiskalvon arpeutumiseen läpinäkymättömän sameaksi, ja pahimmassa tapauksessa jopa silmän puhkeamiseen ja pysyvään sokeuteen. Myös sylkirauhasten eritys voi vähentyä. Naisilla emättimen limakalvo voi myös kuivua ja virtsateiden limakalvomuutosten seurauksena virtsassa voi esiintyä märkää ja verta. Iho on tavallisesti kuiva, hilseilevä ja karhea varsinkin hartioissa, kyynärvarsien ulkosivuilla, pakaroissa ja reisien etusivuilla ihon karvatuppien ympärillä esiintyvästä runsaasta sarveutumisesta (hyperkeratosis) johtuen. A-vitamiinin puutteesta vaurioitunut iho ja limakalvot sekä muu epiteelikudos on normaalia herkempi infektioille.

A -vitamiinin eli retinolin päivittäinen tarve on noin 3000–5000 kansainvälistä yksikköä eli noin 0,8–1,0 mg. Ihminen saa yleensä riittävän määrän A-vitamiinia normaalista ravinnosta. Tärkeimmät A-vitamiinin lähteet ovat olleet maitorasva ja maksasta valmistetut ruoat. Jonkin verran sitä on myös munuaisissa ja eläinrasvassa. A-vitamiiniksi elimistössä muuttuvia karotiineja saadaan mm. porkkanoista ja kaikista keltaisista juureksista, vihanneksista ja hedelmistä. Margariiniin alettiin lisätä A-vitamiinia jo 1930-luvulla, ettei sen saanti ravinnossa olisi vähentynyt margariinin korvatessa yhä enemmän voin käytön. Pikkulapsilla on käytetty ennalta ehkäisyyn D-vitamiiniin yhdistettyä A-vitamiinia päivittäin annosteltuna.

A-vitamiinin puutosoireet, sikiökauden muutoksia ja vaikeita silmämuutoksia lukuun ottamatta, paranevat yleensä annoksilla, jotka ovat 10–20 -kertaisia normaaliin tarpeeseen verrattuna. Vaikeissa tapauksissa hoito voi kestää jopa 3–4 kuukautta. Aikaisemmin hoitona käytettiin yleensä kalanmaksaöljyä. Nykyään A-vitamiinia annetaan synteettisenä valmisteena, tavallisesti E-vitamiiniin yhdistettynä. A-vitamiinista voi aiheutua myös haittavaikutuksia liiallisina määrinä.

A-vitamiinin haittavaikutuksista

Liiallisen A-vitamiinin haittavaikutuksia ei esiinnyt käytännössä juuri koskaan normaalin ravinnon seurauksena. Siihen olisi tarvittu monikymmenkertaisesti normaalin tarpeen ylittävä vitamiinimäärä kuukausien ajan. Haittoja on esiintynyt lähinnä vain naparetkeilijöillä, jotka ovat syöneet usein jääkarhun maksaa, jonka A-vitamiinipitoisuus on erittäin korkea. Tiedot haitoista liittyvät pääasiallisesti eläinkokeisiin.

Liiallisen A-vitamiinimäärän aiheuttamia oireita ovat mm. pahoinvointi, hiusten paksuneminen ja lähtö, ihon kuivuminen ja hilseily, luukivut, voimattomuus ja uneliaisuus. Aikuisilla voi esiintyä näön hämärtymistä ja päänsärkyä, pikkulapsilla kasvun hidastumista, maksan suurenemista ja hermostollista herkkyyttä. Oireet häviävät, kun A-vitamiinin saantia vähennetään.
A-vitamiinin haittavaikutukset ovat tulleet ajankohtaisiksi vasta 1900-luvun loppupuolella. Syynä on ensisijaisesti sikiön epämuodostumien vaara raskauden aikana. A-vitamiinin liiallinen saanti raskauden aikana johtuu pääasiallisesti kahdesta seikasta.
Sikojen tehokasvatuksessa oli alettu 1900-luvun loppupuolella antaa porsaille "varmuuden vuoksi" ohjearvot ylittäviä annoksia A-vitamiinia suojaksi kasvuhäiriöitä ja sairauksia vastaan. Sen seurauksena sianmaksan A-vitamiinipitoisuus on kohonnut ajoittain moninkertaiseksi aikaisempaan verrattuna. Tästä syystä lääkintöhallitus antoi Suomessa mm. syksyllä 1989 varoituksen, että raskaana olevien tulee rajoittaa maksan käyttöä ravintona. Samalla ryhdyttiin valvomaan A-vitamiinin liiallista käyttöä porsaiden ravinnonlisänä.

A-vitamiinia ja myöhemmin sen kemiallisia johdannaisia tretinoiinia ja isotretinoiinia on käytetty lääkkeenä aknetaudin hoidossa. Niistä isotretinoiini on osoittautunut sikiön kannalta vaaralliseksi epämuodostumia aiheuttavaksi lääkkeeksi, jota naiset eivät saa käyttää raskauden aikana eikä raskaaksi tulemisen aikana. Isotretinoiini onkin nykyään Suomessa sikiökehityksen kannalta vaarallisin lääke.

A-vitamiinin ja sen esiasteiden arveltiin 1960-luvulla voivan estää pahanlaatuisten kasvainten kehitystä. Japanilainen Koyanagi suositteli A-vitamiinin käyttöä tupakoitsijoille jo vuonna 1964. Chicagolainen patologi Saffiotti esitti saman ajatuksen vuonna 1966. Asia tuli laajan tutkimuksen kohteeksi 1980-luvulla, mutta vapaaehtoisilla suoritetuissa tutkimuksissa tulosta ei voitu varmistaa. Siinä tuli päinvastoin esiin haittoja, joiden vuoksi kokeilu keskeytettiin.