ELÄMÄ UUSILLE RAITEILLE...

Jokaisella meillä on jotain korjattavaa elintavoissamme.
Me kaikki olemme yksilöitä ja jokaisella meillä on omat tarpeensa elää onnellisesti.
Jaan kehomme mielelläni eri ryhmiin. Ravinto, liikunta ja terveys ovat yksi ryhmä, toinen ryhmä sisältää ympäristön, sielun ja tunteet. Kun kaikki nämä ovat hyvässä tasapainossa, voimme hyvin. Ravinnolla ja liikunnalla on suurivaikutus terveyteemme. Tänäpäivänä ympäristöllämme on suuri merkitys meidän tunne- ja sielunelämään ja näillä kaikilla on suuri merkitys koko kehoomme. Ympäristö tässä sisältää kaiken mitä tulee kehosi ulkopuolelta, perhe, työ, ystävät, elinolot ja jopa ilma jota hengität.
On hyvin vaikeaa muuttaa elämäntapoja kertaheitolla, ensin sinun pitää tarkastella omaa itseäsi ja miettiä mitä itsessäsi haluat muuttaa. "Elämän Toinen Kevät" antaa sinulle inspiroivia ohjeita miten saat itsesi uusille raiteille...

lauantai 14. toukokuuta 2011

HUHTIKUUN KIRJE


Hei kaikki lukijat,

Monille toinen uusi vuosi alkaa omasta syntymäpäivästä. Minulle todellakin alkoi aivan uudenlainen jakso elämässäni heti viikko syntymäpäiväni jälkeen. Olemme ostaneet vanhan maatilan Lounais-Ranskan maaseudulta, jossa kevät etenee todella hurjaa vauhtia. Blogin postitukset ovat jääneet vähiin, sillä vasta muutama päivä sitten saimme nettiyhteyden. Pian on taas tulossa lisää hyvinvointiin liityviä postituksia. Tässä haluan kertoa hieman miten elämää voi muuttaa pienilläkin teoilla parempaan ja terveellisempään suuntaan. Oman mielen tasapaino on se kaikkein tärkein ja kun hyväksymme, että aina kaikki ei voi sujua juuri niin kuin haluamme, saattaa kuitenkin jotain parempaa odottaa oven takana. Olen jo maininnut miten luomana kollaasin kuvatarina ja voimalauseet ovat astuneet elämääni ja näiden kahden viimeisen viikon aikana olen tehnyt hurjaa siivousta tämän lähes 300 vuotta vanhan talon vintillä. Englannin sana “clutter clearing” sopii hyvin tähän ja suomeksi “roinan siivous” on ehkä juuri sopiva siihen mitä olen tässä useampana päivänä tehnyt. Yksi ensimmäisistä Elämän Toinen Kevät Blogin postituksista oli “Kotini on Linnani”, jossa kävin läpi roinan siivouksen ja kodin järjestyksen tärkkeyttä mielelle ja koko meidän hyvinvoinillemme. Tätä asiaa käsitellään myös Löydä Sisimpäsi ohjelman ensimmäisellä viikolla ja nyt taas olen lähtenyt siivoamaan ja järjestelemään tulevaa kotiani. Tämä tila, jonka olemme hankkineet on siis todella vanha ja viimeiset 17 vuotta se on ollut asumaton, koska sen viimeinen omistaja menehtyi auto-onnettomuudessa ja hänen vaimonsa muutti pois kaupunkiin. Tila on suuri ja se on nukkunut Ruususen unta 17 vuotta odottaen, että joku herättäisi sen jälleen unesta ja antaisi talolle mahdollisuuden hengittää ja vapauttaisi sen sielun avaamalla ikkunat ja ikkunaluukut...
Kun mieheni kanssa saavuimme ensimmäistä kertaa tämän talon pihalle, emmekä vielä edes olleet käyneet sisällä, jokin vain kertoi meille, että tämä se on, se kauan etsimämme paikka, jonne haluamme juurruttaa itsemme loppuelämäksi. Jokainen meistä tarvitsee paikan, jossa tunnemme itsemme kotoisaksi, jossa voimme juurruttaa itsemme ja jossa sielumme lepää... Missä tahansa olemmekin asuneet olen aina pyrkinyt saavuttamaan kodistamme sellaisen tilan, että kaikilla perheenjäsenillä on ollut hyvä olla. Tämä tila on kuitenkin erinlainen monella tavalla. Se on vanha, kuten Ranskassa sanotaan se on vielä “dans son jus” eli “omassa mehussaan” , tarkoittaen sitä, että se vaatii suuren remontin ennenkuin siellä voi asua nykypäiväisten standardien mukaan, eikä sille ole tehty hiljattain remonttia. Joten koko tämä kevät ja kesä on enemmän leirielämää meille tässä talossa, mutta upeiden maalaismaisemien keskellä.
Välillä tämä paikka tosiaankin tuntuu leirintäalueelta joillakin mukavuuksilla. On uskomatonta miten meillä jokaisella on kotona asioita, jotka vain oletamme kuuluvan jokapäiväiseen elämään. Kun neljännen päivän jälkeen saimme tänne modernin suihkukopin lämpimällä vedellä, tuntui se luksukselta ja taivaalliselta, kuitenkin se on niin arkinen asia, mutta kun se puuttuu huomaa miten hankalaa on pitää yllä omaa hygieniaa. Ranskassa ennen vanhaan käytettiin vain lavuaareja ja bideitä, joita täällä onkin jokaisessa makuuhuoneessa. Mutta bidessä suihkuttelu ja huistenpesu on kuitenkin aika hankalaa. Me kuitenkin pystymme sopeutumaan uusiin ja erinlaisiin tilanteisiin kun on pakko. Niin monet ovat pakon edessä joutuneet muuttamaan koko elämäänsä, toisille muutos käy helpommin kuin taas toisille, kaikki riippuu siitä miten asiat hyväksymme ja miten suuret ovat vaatimuksemme.
Minulla on tarkoitus rakentaa tänne tilalle hyvinvointikeskus, joka tarjoaa opastusta hyvinvoinnin edistämiseksi. Taival on vielä pitkä, sillä remontti vie aikaa noin kaksi vuotta ainakin, mitään tarkkaa aikarajaa emme halua määrätä vaan katsomme miten asiat etenevät. Nämä kolme ensimmäistä viikkoa, jotka olemme täällä viettäneet, olemme oppineet paljon tästä tulevasta kodistamme, sekä antaneet aikaa talon kertoa meille tarinaansa. Poistamalla seinäpintoja olemme löytäneet taloa eriaikakausina käytettyjä tapetteja tai seinäkankaita. Minän olen keskittynyt monina päivinä roinan siivoamiseen ja toisaalta muiden roina ja krääsä on osoittautunut historialliseksi aarteeksi, joka osaltaan kertoo tämän talon historiaa. Löydettyjen vanhojen ja jo ajan syöneiden vaatteiden perusteella, jossain vaiheissa tässä talossa on eletty rikasta elämää, sen jälkeen on tulleet sukupolvet, jotka ovat hyljänneet vintille vanhoja arvokkaita kirjoja, kirjeitä, muistiinpanoja ym muuta jokapäiväiseen elämään kuuluvia tarvikkeita. Istuessani pölyisessä vintissä ja kaivaessani esiin kaikenlaisia papereita ja etenkin vanhoja nahkakantisia kirjoja, jotka olivat vain hylätty lattialle ja vuodet olivat hautaneet ne kaiken muun roinan alle, aloin miettimään ja ihmettelemään: “Minkähänlainen perhe tässä on viimeksi asunut kun on hylännyt neljän muun sukupolven “aarteet” tänne vintille antamatta minkäänlaista arvoa niille tavaroille ja dokumenteille, joita vintille on kerätty?”. Hassulta tuntui, että tämä viimeinen talon omistaja perhe oli antanut pahvilaatikoille yhtä paljon arvoa kuin kaikille muullekin. Vanhoja pahvilaatikoita oli kerätty vinttiin, sen sijasta, että ne olisi poltettu takoissa, joita talossa on 11. Vintti todellakin kertoi omaa tarinaa talosta ja sen asukeista. Nyt kuitenkin tämä kaikki roina kuului meille. Mieheni kun on allerginen pölylle jäi siivoaminen minulle ja oikeastaan en ottanut sitä taakkana vaan seikkaluna historiaan. Vintin löydöt ovatkin antaneet minulle paljon pohdiskelua ja joskus jopa hetkiä, jolloin olen herkistynyt löytäessäni jotain kaunista. Olen löytänyt ainakin 20 pitsiverhoa, ruskeana tai harmaana, mutta hellän käsinpesun ja valkaisun jälkeen osa verhoista on todella käyttökelpoisia ja kauniita. Vastaan on tullut myös kauniisti tärkättyjä pitsiliinoja, jotka olivat todella hyvässä kunnossa löytäessäni ne erään puupinon alta. Olen löytänyt nyyttejä, joihin oli kerätty puuvillaisia tai villaisia naisten sukkia, pitkiä sukkia, joissa oli lyhyt nauha, joka kiinnitettiin alusvaatteisiin, jotta sukat pysyivät ylhäällä. Jokainen löydös on kertonut omaa tarinaa, kaikki dokumentit ja kirjeet täytyy ensin puhdistaa pölystä ennekuin niitä voi lukea ja vanha käsiala mustekynällä kirjoitettuna ei aina helpota niiden lukemista.
Kevät on edennyt tänävuonna hurjaa vauhtia ainakin täällä Etelä-Euroopassa. Tämän tilan mukana on meille tullut toinenkin elämänmuutos. Ekoloogisuus on astunut vieläkin enemmän mukaan jokapäiväiseen elämään. Aloitin noin kuukausi sitten itse valmistamaan ihonhoitotuotteita ja hygieniätuotteita puhtaista raaka-aineista ja eteerisiäöljyjä käyttäen. Aineet olen hankkinut verkkokaupasta. Oikestaan ystäväni sai minut innostumaan asiaan ja nyt olen saanut toisenkin ystäväni jo mukaan. Muutos ei aina ole helppoa, mutta kun lähdet mukaan porukalla niin kannustus auttaa etenemään. Kaiken lisäksi viime viikon Ranskan uutisissa kerrottiin miten Ranska kieltää Parabenien ja muiden sen kaltaisten säilöntäaineiden käytön kauneudenhoito- ja hygieniätuotteissa. Samoja aineita löytyy esimerkisi säilykepurkkien sisäpinnoissa olevassa pinnoitteessa. Parabenien on todettu olevan syöpääaiheuttavia ja niiden käyttö onkin jo aiemmin ollut kieletty lasten leluista, mutta kuinkahan kauan me tai meidän lapsemme ovat leikkineet leluilla, jotka ovat saattaneet sisältää kemiallisia aineosia. On kuitenkin hyvä, että asioihin kiinnitetään huomiota. Emme voi välttää kaikkia epäterveellisiä aineita, mutta omalla elämänmuutoksella voimme rajoittaa niiden määrää. Kun alamme laskea kaikkea sitä kemiallisien aineiden määrää, jota kehomme saa päivittäin ravinnosta, hygieniä- ja kauneudenhoitotuotteista, karkeista ja juomista niin se kemikaalinen cocktaili on aika valtava.
Onko teistä kukaan koskaan kuullut aurinkovoiteiden vaarallisuudesta? Auringon säteiden vaarallisuudesta jokainen tietää jotain ja siksi markkinoilla onkin paljon erinlaisia voiteteita ja öljyjä, jotka suojelevat ihoamme vaarallisia auringon UV-säteilyä vastaan. Ranskan TV:ssä oli muutama kuukausi sitten ohjelma, jossa kerrottiin miten aurinkovoiteissa käytetään aineosia edistämään voiteen imeitymistä ihoon. Nämä aineosat ovat todella epäterveellisiä ja ne kulkeutuvat verenkiertoon, niiden väitetään aikeuttavan syöpää ja kun raskaana olevat naiset käyttävät näitä voiteita, imeityy nämä aineosat sikiöön ja runsaan käytön vuoksi voi sikiö vaurioitua. Kaikki valmistajat tietävät näiden kemiallisten aineiden vaarallisuudesta ja yrittävät piilottaa niiden nimet aineen sisällysluottelossa, piilonimikkeillä. Vain yksi suuremmista valmistajista on lopettanut kokonaan tämänkaltaisten kemikaalien käytön.
Oma hyvinvointimme on meille kaikkein tärkein, panosta enemmän muuttamaan vanhoja ja pinttyneitä tapoja elämässä, uusilla, mutta helpoilla ideoilla pystymme parantamaan elämäämme. Jos pelkästään sille, että teemme joka päivä jollekin pienen palveluksen muuttaa omaa elämäämme valoisampaan suuntaan antaen meille sisäistä tyydytystä. Teon ei tarvitse olla suuri, jo pelkkä hymykin voi riittää.
Mieheni juuri juoksi sisään kertoen innolla, että oli paikallisesta maaviljelijöiden co-operatiivikaupasta löytänyt paljon erilaisia vihannesten ja kukkien taimia. Edellispäivänä, valmistimme kasvipenkin vanhaa kivimuuria vasten, joka kerää auringonlämpöä mukavasti. Sinne me istutimme ensimmäiset luomutomaatit ja eilen kaivorakennuksen ympärille valmistui kukkamaa, jonne istutimme neljä köynnösruusua äitienpäivän kunniaksi. Minulla on ollut tapana jo vuosien mittaan istuttaa ruusupensas pihalleni, jos äitini on kaukana minusta ja kaikenlisäksi olen aina istuttanut toisen ruusupensaan isoäitini muistoksi samaan aikaan. Äitini on ideasta onnellinen ja samoin myös minä.
Nyt on aika lähteä istuttamaan lisää taimia ja jos tänään ei tuule niin jatkamme vintin krääsän siivousta ja olemme polttaneet kaiken vanhan polttokelpoisen, samalla tuli luo puhdistvan tunteen...Säilytämme muistoja, mutta muu menneisyyden roina ja krääsä häviää puhdistavassa symbolisessa tulessa. Samalla luoden uuden alun tälle mahtavalle talolle, puhdistaen sen sielun ja yritämme palauttaa takaisin sen todellisen arvon, hellien sen arvokkaita osia. Tämä talo kertoo omaa tarinaansa vielä pitkään.

Hyvää kevään jatkoa kaikille!
Kuten kevät on kaiken uuden alkua, aloita jotai uutta omassa elämässäsi. Lisää omaa hyvinvointiasi ja sielunvoimaa. Kuuntele ja katsele luontoa ja sen mahtavaa uudistavaa voimaa, jota ympärilläsi on. Olet osaa luontoa.

Rakkain terveisin

Jaana





Jos haluat voit seurata remontin kulkua www.bycause.blogspot.com